Pellonpientareella sinut kohtasin, kukkamykerösi hurmaa ihailin. Soivat taivasta kohti kellosi sinipunaiset, ryhdikästä varttasi pukevat lehdet sahalaitaiset. Kun maailman niityillä kohtaan, sut – milloin missäkin. Kaunis peurankello – viet aatokset Vesilahteen silloinkin. (Tarja Matikainen 2019)